Pilatesta ratsastajille
Viime viikonloppuna viime keväinen suunnitelmani sai täyttymyksen, kun erinäinen joukko ratsastusseuramme jäseniä kokoontui pilateskurssille Tapiolaan. Ohjaaja Tiina Vinnari toivotti meidät tervetulleiksi tekemään töitä oman kehomme kanssa. Paras motivaatiolause ratsastajalle varmasti on Tiinan aloituslause: hevosenne kiittävät teitä tästä.
Pilates on ennen kaikkea kehon hallintaa. Method Putkiston sivut kertovat, että harjoittelun tavoitteena on saavuttaa
Menin ensimmäiselle pilatestunnilleni viime keväänä, kun jäin äitiyslomalle. Olin ollut jo kolmatta kuukautta liikkumatta muuten, kuin hevosta talutellen. Valitsin ohjaajan sillä perusteella, että olin netin kautta lukenut hänen ohjaavan pilatesta myös erityisesti ratsastuksen tukilajina ja innostuin siitä. Kävin tunnilla viimeisen kerran pari viikkoa ennen synnytystä. Sitten jouduin lopettamaan, sillä pitkään jatkuva selällään oleminen alkoi olla tuskallista. En tietenkään voinut ison vatsani kanssa tehdä kaikkia liikkeitä, mutta onnistuin siirtelemään valasmaista ruhoani ketterästi kuin puolitäytetty puuma. Ja hyvältä tuntui. Veri lähti liikkeelle ja ilmeisesti sain venytettyä Pinkellekin enemmän tilaa, sillä hän innostui jumppaamaan melkosesti aina pilateksen aikana ja jälkeen!
Synnytyksen jälkeen pilates jäi. Joitain oppeja ja ajatuksia jäi silti takaraivoon jyskyttämään. Synnytyksen jälkeisinä viikkoina vahvistin jumppapallon päällä pomppien keskivartalon lihaksia kevyesti, kunnes uskaltauduin hevosen selkään. Tiina sanoi, että keho on vastaanottavainen synnytyksen jälkeen, ja siltä se tuntuikin.
Voin jeesustella vaikka mitä, mutta aika vaikea on löytää aikaa omaehtoiselle venyttelylle arjen kiireiden keskellä. Venyttely on kuin TV- shopin muinaiset mainokset: tätä kätevästi teet samalla kuin katsot telkkaria. Vain 5 minuuttia päivässä. Höpö höpö. En tee, vaikka tiedän, ettei siihen menisi kauan aikaa ja että se tekisi minulle tosi hyvää. Pitäisi laittaa kalenteriin muistutus ja post- it -lappuja seinät täyteen. Tarvitsen ajan, paikan ja käskyttäjän. Se siitä itsekurista; ihan hävettää tunnustaa. (sitä paitsi venyttely olisi hyvä tehdä ilman televisiota, jolloin keskittyy kuuntelemaan ensisijaisesti lihaksiaan)
Nyt meillä kuitenkin oli aika, paikka ja käskyttäjä. Ihanaa! Saimme keskittyä tutkimaan vartalomme vinoutta nimenomaan ratsastuksen näkökulmasta. Suurimmalla osalla takareidet ja pohjelihakset olivat jollain tavalla jumissa, alaselän lihaksisto vahva, mutta alavatsa heikko. Tyypillistä ratsastajille. Haimme istuinluitamme ja venytimme vartaloihimme lisää pituutta. Haimme täydellistä alavartalon tukea, jossa koko keho on neutraalissa asennossa ja alaselän ja alavatsan lihakset tukevat alakroppaamme. Avasimme lonkkiimme tilaa ja lapoihimme voimaa. (tämä lonkkakierto on itse asiassa toisenlainen tapa kuvata istunnan kapeutta, josta kirjoitin taannoin. Kun istuntaa kaventaa lonkista ulkokautta, lantioon tulee lisää tilaa ja istuinluilla pääsee lähemmäs hevosta. Lue toinen tapa ilmaista asia täältä.)
Ratsastajan on oltava rento ja jäntevä olematta kuitenkaan löysä. Tässäpä elinikäinen tehtävä. Raajamme tukeutuvat sekä vatsa että selkälihaksiin. Sen hahmottaminen auttaa pikku hiljaa pitämään yllä tuota kuuluisaa keskivartalon tukea, joka pitää meidät satulassa yllättävälläkin hetkellä. Ei ole olemassa vain "nilkka alas", "pohje kiinni" tai "käsi hiljaa". Ihminen on kokonaisuus päästä varpaisiin, purulihaksista jalkapohjaan. Koko kehoa vahvistamalla ja rentouttamalla loppuu pikku hiljaa lykkiminen, tuuppiminen, heiluminen, hinkkaaminen, vatkaaminen, nykiminen ja nyhtäminen. Ja hevonen kiittää.
Siksi siis pilates. Olisi ihanaa käydä säännöllisesti venymässä ohjauksessa, sillä tunnustan, etten tule löytämään säännöllisesti aikaa omaehtoiseen harjoitteluun kotona. Parhaiten pilateksen tuomaa lihasrentouden tunnetta kuvaa mielestäni seuraava havaintoni: kun on venytellyt vasemman puolen ja lepää selällään lattialla, venytelty vasen puoli tuntuu lattiaa vasten raa´alta kanafileeltä ja venyttelemätön kypsältä. Silloin tajuaa, miten kummallisessa kireystilassa sitä paahtaa päivästä toiseen. Ja miten vaikeaa on hahmottaa omaa kroppaansa. Itse tajusin, että minulla ei ollutkaan jumissa alaselkälihakset vaan pakaralihakset. Sunnuntaiaamuna, toisena perättäisenä pilatespäivänä, nekin sitten aukesivat.
Vähän lisätuneja viikkoon, niin tässä olisi yksi ihana harrastus lisää.
Aiheesta lisää Ratsastus 2/07, Ratsastus 7/07 ja Ratsastus 4/05
Pilates on ennen kaikkea kehon hallintaa. Method Putkiston sivut kertovat, että harjoittelun tavoitteena on saavuttaa
voimakas ja sulavalinjainen lihaksisto
elastinen ja notkea vartalo
vahva luusto ja terve selkä
hyvä ryhti
hyvä keskittymiskyky
kestävyyttä ja koordinaatiokykyä
kehon todellista hallintaa
Menin ensimmäiselle pilatestunnilleni viime keväänä, kun jäin äitiyslomalle. Olin ollut jo kolmatta kuukautta liikkumatta muuten, kuin hevosta talutellen. Valitsin ohjaajan sillä perusteella, että olin netin kautta lukenut hänen ohjaavan pilatesta myös erityisesti ratsastuksen tukilajina ja innostuin siitä. Kävin tunnilla viimeisen kerran pari viikkoa ennen synnytystä. Sitten jouduin lopettamaan, sillä pitkään jatkuva selällään oleminen alkoi olla tuskallista. En tietenkään voinut ison vatsani kanssa tehdä kaikkia liikkeitä, mutta onnistuin siirtelemään valasmaista ruhoani ketterästi kuin puolitäytetty puuma. Ja hyvältä tuntui. Veri lähti liikkeelle ja ilmeisesti sain venytettyä Pinkellekin enemmän tilaa, sillä hän innostui jumppaamaan melkosesti aina pilateksen aikana ja jälkeen!
Synnytyksen jälkeen pilates jäi. Joitain oppeja ja ajatuksia jäi silti takaraivoon jyskyttämään. Synnytyksen jälkeisinä viikkoina vahvistin jumppapallon päällä pomppien keskivartalon lihaksia kevyesti, kunnes uskaltauduin hevosen selkään. Tiina sanoi, että keho on vastaanottavainen synnytyksen jälkeen, ja siltä se tuntuikin.
Voin jeesustella vaikka mitä, mutta aika vaikea on löytää aikaa omaehtoiselle venyttelylle arjen kiireiden keskellä. Venyttely on kuin TV- shopin muinaiset mainokset: tätä kätevästi teet samalla kuin katsot telkkaria. Vain 5 minuuttia päivässä. Höpö höpö. En tee, vaikka tiedän, ettei siihen menisi kauan aikaa ja että se tekisi minulle tosi hyvää. Pitäisi laittaa kalenteriin muistutus ja post- it -lappuja seinät täyteen. Tarvitsen ajan, paikan ja käskyttäjän. Se siitä itsekurista; ihan hävettää tunnustaa. (sitä paitsi venyttely olisi hyvä tehdä ilman televisiota, jolloin keskittyy kuuntelemaan ensisijaisesti lihaksiaan)
Nyt meillä kuitenkin oli aika, paikka ja käskyttäjä. Ihanaa! Saimme keskittyä tutkimaan vartalomme vinoutta nimenomaan ratsastuksen näkökulmasta. Suurimmalla osalla takareidet ja pohjelihakset olivat jollain tavalla jumissa, alaselän lihaksisto vahva, mutta alavatsa heikko. Tyypillistä ratsastajille. Haimme istuinluitamme ja venytimme vartaloihimme lisää pituutta. Haimme täydellistä alavartalon tukea, jossa koko keho on neutraalissa asennossa ja alaselän ja alavatsan lihakset tukevat alakroppaamme. Avasimme lonkkiimme tilaa ja lapoihimme voimaa. (tämä lonkkakierto on itse asiassa toisenlainen tapa kuvata istunnan kapeutta, josta kirjoitin taannoin. Kun istuntaa kaventaa lonkista ulkokautta, lantioon tulee lisää tilaa ja istuinluilla pääsee lähemmäs hevosta. Lue toinen tapa ilmaista asia täältä.)
Ratsastajan on oltava rento ja jäntevä olematta kuitenkaan löysä. Tässäpä elinikäinen tehtävä. Raajamme tukeutuvat sekä vatsa että selkälihaksiin. Sen hahmottaminen auttaa pikku hiljaa pitämään yllä tuota kuuluisaa keskivartalon tukea, joka pitää meidät satulassa yllättävälläkin hetkellä. Ei ole olemassa vain "nilkka alas", "pohje kiinni" tai "käsi hiljaa". Ihminen on kokonaisuus päästä varpaisiin, purulihaksista jalkapohjaan. Koko kehoa vahvistamalla ja rentouttamalla loppuu pikku hiljaa lykkiminen, tuuppiminen, heiluminen, hinkkaaminen, vatkaaminen, nykiminen ja nyhtäminen. Ja hevonen kiittää.
Siksi siis pilates. Olisi ihanaa käydä säännöllisesti venymässä ohjauksessa, sillä tunnustan, etten tule löytämään säännöllisesti aikaa omaehtoiseen harjoitteluun kotona. Parhaiten pilateksen tuomaa lihasrentouden tunnetta kuvaa mielestäni seuraava havaintoni: kun on venytellyt vasemman puolen ja lepää selällään lattialla, venytelty vasen puoli tuntuu lattiaa vasten raa´alta kanafileeltä ja venyttelemätön kypsältä. Silloin tajuaa, miten kummallisessa kireystilassa sitä paahtaa päivästä toiseen. Ja miten vaikeaa on hahmottaa omaa kroppaansa. Itse tajusin, että minulla ei ollutkaan jumissa alaselkälihakset vaan pakaralihakset. Sunnuntaiaamuna, toisena perättäisenä pilatespäivänä, nekin sitten aukesivat.
Vähän lisätuneja viikkoon, niin tässä olisi yksi ihana harrastus lisää.
Aiheesta lisää Ratsastus 2/07, Ratsastus 7/07 ja Ratsastus 4/05
Kommentit
Lähetä kommentti