torstai 13. tammikuuta 2011

Töiden jälkeen

Ei tule varsinainen Vuoden Äiti -fiilis siitä, että tajuaa viettävänsä vuorokaudesta yhtä pitkän ajan hevosensa kuin lapsensa kanssa. Kun tällaisesta vuorokaudesta vielä viettää autossa noin 100 km, eli aamuruuhka huomioiden kaksi tuntia, ajattelee jo olevansa hullu. Tekisi mieli tintata sitä kuntosalifirman edustajaa, joka kehtaa tulla sanomaan, että ajankäyttö on järjestelykysymys. Ei kyllä ole. Ainakaan sille, joka joutuu tekemään töitä elääkseen.

Odotan kuin kuuta nousevaa Tintin muuttoa takaisin Espooseen, sillä se vähentäisi tallipäivien autoilua yli puoli tuntia. Viettäisin mieluusti puoli tuntia kauemmin hevosen selässä tai olisin puoli tuntia aikaisemmin kotona. Mutta tähän on nyt toistaiseksi tyydyttävä. Toisaalta iloitsen valtavasti siitä, että saamme Tintin kanssa jatkaa treenejä Tipan valmennuksessa tämän ajan. Treenit jatkuvat vastedes aina torstaisin. Kun viikoittaiset ratsastuskerrat väistämättä vähenevät töihinpaluun myötä, on satsattava ratsastuskertojen laatuun.

On ollut melko kivutonta hypätä takaisin töihin. En ole kokenut tarvetta jännätä "uutta elämää", jollaiseksi monet vauvanjälkeistä elämää kutsuvat. Töissä elämä on kuten ennenkin, vaikka minulla uusi työpaikka onkin. Kuviot on melko samanlaiset kuin ennen ja pää on tuntunut nopeasti täyttyvän ideoilla, jotka pitäisi pystyä nyt jäsentelemään hyötykäyttöön. Kotimatkalla olen silti päässyt kokemaan, miltä tuntuu ikävä. Pinken syliin saamisen odottaminen kotiin ajellessa on tunne, johon meinaa pakahtua. Kun näkee tutun (toistaiseksi) hampaattoman hymyn, on valmis lupaamaan lapselleen ihan mitä vain!

Ratsastamiseen tämä viikko on tuonut ryhtiä sen verran, että enää minulla ei ole turhan päiten aikaa odotella, että Tintti alkaa reagoida. Se ei ole huono asia. Vähiten huono asia on se, että käytimme tänään Pinken kanssa kaksi tuntia sohvalla sylikkäin jutellen. Tällaiseen ihanaan joutenoloon on jotenkin löytynyt tällä viikolla enemmän aikaa kuin ennen. Naurakaa vain laatuajalle, mutta nyt se on kyllä saanut ihan uuden merkityksen!

Minua pyydettiin työpaikan bändiin soittamaan. Kiehtoisi kyllä, mutta minulta taitaa loppua vuorokaudesta tunnit kauan ennen kuin saan kaivettua oboen esille ja laitettua röörit kuntoon. Olisihan se kiva myös käydä myös uimassa, jumpassa ja pilateksessa. Miksi hemmetissä ihmisen pitää täyttää päivänsä työnteolla, kun voisi tehdä kaikkea kivaa?

2 kommenttia:

  1. Niinpä. Työssäkäyvä hevosihminen voi ehtiä harrastamaan jotain sisäurheilua/leffoissa käyntiä/shoppailua/kulttuuria/sosiaalista toimintaa tallin ulkopuolella ainoastaan siinä tapauksessa, että hänellä ei ole koiraa/lasta/omistavaa miestä/maatilaa/omakotitaloa jossa on puulämmitys.

    Virva

    VastaaPoista
  2. Täältähän löytyi kiva blogi, kun lähtökohdat on vähän samankaltaiset! Siis minullakin on toukokuussa syntynyt tyttö. Tosin kaksi hevosta ja omassa pihassa. Eli mun aika menee kotona lapsen kanssa. Harmillisesti hevosten kanssa ei pääse viettämään aikaa niin paljon kuin haluaisi :( Viimeksi selässä käynyt loppiaisena, jippii.. Josko tästä olis vain suunta parempaan..!

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...