Onko ulkonäöllä väliä?
Uusmaalainen hevostarvikeliike avasi ovensa ja ilmoitti pystyvänsä vastaamaan myös sellaisten asiakkaiden tarpeisiin, joille hevosen varusteiden ulkonäkö ja yhteensopivuus ratsastajien varusteiden kanssa on vähintään yhtä tärkeää, kuin varusteiden laatu. Kävin kurkkaamassa Burberry- kuvioituja riimuja ja jalustimia. Valikoimissa ei ollut kypärämyssyjä eikä puuvillahansikkaita, joita olisin tullut ostamaan. Naureskelin, kiitin ja lähdin. Ei siellä ollut minulle mitään ostettavaa, enkä palannut sinne pitkään aikaan.
Paljon myöhemmin mietin asiaa uudelleen. Kauppias tuskin tarkoitti, että ulkonäkö ajaisi laadun ohi. Suomessa varmasti on ihmisiä, jotka valitsevat tietyn värisiä tuotteita, jos heillä on mahdollisuus tehdä niin. Onhan jokaisella lempivärinsä ja Tintilläkin on paljon viininpunaisia ja harmaita varusteita. Mutta jostain syystä silloin kun ajatellaan hevosen parasta, on ulkonäköseikoista puhuminen lähes yhtä tuomittavaa kuin puhua ulkonäköasioista pikkulasten talvi- ja kuravaatteiden kohdalla. Kyllä kuulkaa KÄYTÄNNÖLLISYYS on tärkeää ja kyllä näitä vaatteita on fiksua kierrättää lapselta toiselle. "Uutta ei osteta!"
Hevosenomistajien suhtautuminen hevosen varusteiden ulkonäköön on jossain määrin stereotyyppisesti kahtiajakautunut. Toisessa päässä on ravikansa (miehet), jotka oletusarvoisesti ostavat loimensa laatu- ja hintaperusteella maatalousmarketeista edullisesti. Heille hevoset ovat työtä ja hevosten on tarkoitus tuoda rahaa. Toisessa päässä on ratsukansa (naiset), jotka oletusarvoisesti ostavat loimensa laatu-, hinta- ja ulkonäköperusteella ratsuliikkeistä kalliilla. Heille hevoset ovat harrastus, joka vie rahaa.
Stereotypioissa on kuitenkin aina totta toinen puoli. Uusmaalaisessa ratsuliikkessä sanottiin ääneen se, minkä kaikki ratsutarvikeliikkeet katalogeissaan kuvina julistavat: jokaisen kauden uusille väreille on kysyntää. Samaan aikaan ravipuolella myydään ruskeaa, mustaa ja tummansinistä. Kukaan ei kuitenkaan puhu tuotteen ulkonäöstä, vaikka selvää on, että sekin vaikuttaa ostopäätökseen, jos mahdollista. Kaikki toisin sanoen peräänkuuluttavat sisäistä kauneutta, vaikka oikeasti he etsivät täydellistä pakettia. Ratsujen varusteet markkinoidaan ja myydään naisille ja usein vielä samalla syyllisyydellä väritettynä, kuin lastentarvikkeet: silmäteräsi ansaitsee vain parasta...
Yleisesti ottaen tärkeintähän on, että hevonen on tyytyväinen varusteisiinsa ja hevosen omistaja tyytyväinen ostoksiinsa. Silti ikävää on, että aina välillä tapaa niitä ihmisä, jotka avoimesti halveksuvat toisten varustevalintoja ja tekevät sen ulkonäköperusteella. Surullista on törmätä naiseen, joka haukkuu toista naista tämän mieltymyksestä kauniisiin asioihin. En usko, että miehet kokevat toisten miesten miehisyyttä samalla tavalla halveksuttavana. "Pientä on miesten sortamisen halu naisiin nähden verrattuna naisten sortamisen haluun toisiinsa nähden", kiteytti Sylvi Kekkonen.
Joskus on syytä katsoa pintaa syvemmälle, ennen kuin tekee tuomionsa. Viime viikolla sain hankittua edellä mainitsemastani kaupasta uuden kypärämyssyn, näppylähanskat sekä toistaiseksi halvimmat irtohokit. Burberry ei ole minun kuosini, mutta farkkua jäljittelevät jalustimet näyttivät itse asiassa hauskoilta. Jos nyt sattuisin tarvitsemaan uudet jalustimet.
Paljon myöhemmin mietin asiaa uudelleen. Kauppias tuskin tarkoitti, että ulkonäkö ajaisi laadun ohi. Suomessa varmasti on ihmisiä, jotka valitsevat tietyn värisiä tuotteita, jos heillä on mahdollisuus tehdä niin. Onhan jokaisella lempivärinsä ja Tintilläkin on paljon viininpunaisia ja harmaita varusteita. Mutta jostain syystä silloin kun ajatellaan hevosen parasta, on ulkonäköseikoista puhuminen lähes yhtä tuomittavaa kuin puhua ulkonäköasioista pikkulasten talvi- ja kuravaatteiden kohdalla. Kyllä kuulkaa KÄYTÄNNÖLLISYYS on tärkeää ja kyllä näitä vaatteita on fiksua kierrättää lapselta toiselle. "Uutta ei osteta!"
Hevosenomistajien suhtautuminen hevosen varusteiden ulkonäköön on jossain määrin stereotyyppisesti kahtiajakautunut. Toisessa päässä on ravikansa (miehet), jotka oletusarvoisesti ostavat loimensa laatu- ja hintaperusteella maatalousmarketeista edullisesti. Heille hevoset ovat työtä ja hevosten on tarkoitus tuoda rahaa. Toisessa päässä on ratsukansa (naiset), jotka oletusarvoisesti ostavat loimensa laatu-, hinta- ja ulkonäköperusteella ratsuliikkeistä kalliilla. Heille hevoset ovat harrastus, joka vie rahaa.
Stereotypioissa on kuitenkin aina totta toinen puoli. Uusmaalaisessa ratsuliikkessä sanottiin ääneen se, minkä kaikki ratsutarvikeliikkeet katalogeissaan kuvina julistavat: jokaisen kauden uusille väreille on kysyntää. Samaan aikaan ravipuolella myydään ruskeaa, mustaa ja tummansinistä. Kukaan ei kuitenkaan puhu tuotteen ulkonäöstä, vaikka selvää on, että sekin vaikuttaa ostopäätökseen, jos mahdollista. Kaikki toisin sanoen peräänkuuluttavat sisäistä kauneutta, vaikka oikeasti he etsivät täydellistä pakettia. Ratsujen varusteet markkinoidaan ja myydään naisille ja usein vielä samalla syyllisyydellä väritettynä, kuin lastentarvikkeet: silmäteräsi ansaitsee vain parasta...
Yleisesti ottaen tärkeintähän on, että hevonen on tyytyväinen varusteisiinsa ja hevosen omistaja tyytyväinen ostoksiinsa. Silti ikävää on, että aina välillä tapaa niitä ihmisä, jotka avoimesti halveksuvat toisten varustevalintoja ja tekevät sen ulkonäköperusteella. Surullista on törmätä naiseen, joka haukkuu toista naista tämän mieltymyksestä kauniisiin asioihin. En usko, että miehet kokevat toisten miesten miehisyyttä samalla tavalla halveksuttavana. "Pientä on miesten sortamisen halu naisiin nähden verrattuna naisten sortamisen haluun toisiinsa nähden", kiteytti Sylvi Kekkonen.
Joskus on syytä katsoa pintaa syvemmälle, ennen kuin tekee tuomionsa. Viime viikolla sain hankittua edellä mainitsemastani kaupasta uuden kypärämyssyn, näppylähanskat sekä toistaiseksi halvimmat irtohokit. Burberry ei ole minun kuosini, mutta farkkua jäljittelevät jalustimet näyttivät itse asiassa hauskoilta. Jos nyt sattuisin tarvitsemaan uudet jalustimet.
Kommentit
Lähetä kommentti