Varusteita saa kaupasta, asennetta ei!

Ratsastajalla on sormet ja varpaat lähes poikkeuksetta jäässä. Kuulun itse niihin onnekkaisiin, jotka viiden asteen pakkasella lähtevät ratsastamaan ilman hansikkaita, jos eivät sellaisia siihen hätään satu löytämään. Olen perinyt tämän ominaisuuden isältäni, joka niin ikään oli lämminkätinen. Viime talvena olin raskaana enkä palellut sitäkään vähää.

Thinsulate-vuorillinen ratsastushanska, jossa tulee ensin hiki ja sitten kylmä. Äidin vitsillä ostama aivan liian pieni joululahjapipo parin vuoden takaa odottaa, että Pinke kasvaa siihen sopivaksi.

Ihmisellä menee muutama vuorokausi totutelleessa selkeästi aikaisemmasta poikkeavaan lämpötilaan. Hevosista en tiedä, mutta kuvittelen niidenkin joutuvan totuttelemaan koviin pakkasiin tai yhtäkkisiin hurjiin helteisiin. Tintti syö kovilla pakkasilla heinää enemmän, kun sitä on vapaasti tarjolla. Verryttelyyn menee kovilla pakkasilla vähän kauemmin aikaa.

Elämää ennen tilsakumeja

Minä pidän talvesta, koska silloin ei ole paarmoja ja lumi tuo kaivattua valoa. Melkein kaikki paikat muuttuvat ratsastuskelpoisiksi, kunhan hevosella on hokkikengät ja tilsakumit. Kengitysväli harvoin menee täysin yksiin lumentulon kanssa, joten jos jälkimmäisiä ei vielä ole, kokeilkaa jeesusteippiä. Sillä teipatut kavionpohjat saattavat kestää maastolenkin ajan.

Olen nihkeä loimittaja varmasti siksikin, etten itse juurikaan palele. Monet pukevat hevosensa sen mukaan, miten omassa nenässä pakkanen kipristelee. Olen taipuvainen uskomaan kaikkia niitä jotka sanovat, että hevonen on mieluummin vähän viileässä kuin hikoilee loimissaan. Joka tallilla on loimituksen suhteen oma kulttuurinsa, sillä tallit ovat sisälämpötilaltaan, hevosmäärältään ja ilmanvaihdoltaan erilaisia. Tintin loimivarustus olisi nyt vähäisempi, jos olisimme olleet syksystä asti tällä nykyisellä tallilla.

Sekä hevosen että ihmisen pukemisessa on syytä muistaa, että vaatekerrosten väliin jäävä ilma on se mikä lämmittää. Viidet tiukat pitkät kalsarit päällekkäin ei lämmitä. Painavat loimet päällekkäin saattavat saada hevosenkin palelemaan, kun väliin jäävän ilman määrä vähenee. Oma talvivarustukseni on seuraavanlainen ja tällä olen pärjännyt viime talven 25 asteen pakkasessa. (VAROITUS: sisältää tuotesijoittelua ja eräänlaisen huippumallin)

Vanhat nahkakengät, joissa on luonnonkumipohja (Camel Active) ja lammaskarvapohjalliset (Horze)

Eräretkeilytuttava on sanonut, että lämpimin talvijalkine on luonnonkumipohjainen nahkakenkä, minkä sisällä on paljaassa jalassa villasukka. Ajatus tuntuu pelottavalta. Minulla on välissä yksi lisäsukka. Kengät eivät ehkä enää täytä kaikkia ratsastuskengille asetettuja turvallisuusvaatimuksia.

Urheilukerrasto (Rukka), ratsastussukat, villasukat, kypärähuppu kypärän alle, Kliffaa, hei- pipo (tässä tosin on kolme tupsua), jota Anssin pyynnöstä saan käyttää vain tallilla.

Tavallinen hiihtokerrasto on toimiva. Kypäräkin on ihan lämmin talvipäähine, kun alle laittaa kypärämyssyn. En ole kokeillut kypärään kiinnitettäviä korvaläppiä. Kypärämyssyn etu on se, että se suojaa viimalla myös kaulaa ja niskaa. Tarvittaessa kasvojakin.

Ratsastustoppahousut (Horze) ja toppatakki, josta saa kainalot auki vetoketjulla (Kingsland)

Ostin toppahousut Horzelta pari vuotta sitten, mutta otin ne kunnolla käyttöön vasta viime talvena ollessani raskaana. Silloin niistä sai hyvin höllättyä vatsalle lisää tilaa. (raskausvaatetuksesta lisää täällä) Kingslandin Bomber-takki on seuratakki. Siitä saa kainalot vetoketjuilla auki eikä se ole liian kuuma ja paksu.

Ratsastushousut, joiden päällä mokkanahkachapsit

Toppahousuissa en tunne saavani hevoseen ihan samanlaista tuntumaa luiston takia, joten ohjauksessa ratsastan ratsastushousuissa, joiden päällä pidän nahkachapseja. Ihan kovimmilla pakkasilla näissä kyllä takapuoli jäätyy. Nahkachapsini muuten ovat joululahja vanhemmiltani vuonna 1990. Niihin ostettiin "vähän" kasvunvaraa ja lahkeita jopa lyhennettiin... hapsutkin on muodikkaan ysärit. Ehkäpä Jannen Vaunu myy näitä edelleen.

Joskus toppaliivi on hyvä asuste.

Pitkiä fleecetakkeja minulla on kaksi. Pituus on näissä parasta, sillä takki lämmittää mukavasti selkää. Omani ovat Horzen mallistoa kahden vuoden takaa. Toppaliivi sopii lämmittelyyn.

Talvella ratsastuksesta tulee kaikin puolin enemmän välineurheilua ja varusteilta vaaditaan enemmän. Urheilukerrasto ja fleece siirtävät mahdollisen hien pois iholta.Verryttelyn jälkeen otan toppatakin heti pois ja ratsastan pelkässä fleecessä. Liikkeelle lähdettäessä  pitää itsellä olla vähän viileä. Toppatakki sitten itselle takaisin päälle ja hevoselle vilttiä niskaan, kun työnteko lopetetaan. Harva tuolla lenkkeileekään toppavaatteissa! Pakkasrajani on yleensä se, miltä hevonen tuntuu. Tinttiä ei yleensä näytä pakkanen haittaavan.

Yhdenkoon puuvillaiset näppylähanskat

Ratsastan kesät, talvet näppylähanskoissa. Erehdyn aina välillä kokeilemaan jotain muka- lämmintä, mutta palaan aina näihin. Ne ovat talvella lämpimät ja kesällä eivät hiosta.

Pikäliepeinen sadetakki

Nykyisin suurin osa rahoistani menee hevosen varusteisiin, mikä johtaa siihen, että omat varusteet ovat milloin missäkin kunnossa. Tänä vuonna olen ostanut itselleni yhden uuden vaatekappaleen, ja se on ratsastukseen soveltuva sadetakki Hööksiltä. Paras ostos ikinä. Helman saa levitettyä suojaamaan reisiä ja satulaa. Liepeissä on erityiset jalkalenkit, jotka pitävät helman paikallaan. Huppu on iso ja peittää hyvin kypärän. Tämä takki tekee kylmässä sateessa ratsastamisestakin juhlaa!

Metsästän edelleen täydellistä tallipipoa. Minulla oli Stockkan alennusmyynnistä ostettu loistava kypärämallinen fleecevuorillinen Kyra K.- pipo. Kyra K.- mallisto lopetettiin muutama vuosi sitten ja vähän sen jälkeen loistava piponi katosi. Nyt en ole löytänyt mitään vastaavaa tilalle. Harmittelen edelleen, etten ostanut niitä useampia.

Olemme Tintin kanssa melkoisen säänkestäviä enkä muista jättäneeni ratsastusta väliin säätilan takia. Viime talvena jouduin kyllä pari kertaa luovuttamaan siksi, että Skodamme olisi todennäköisesti juuttunut auraamattomalle tallitielle. Sen verran innokas ponityttö olen edelleen, että harva asia pitää minut poissa hevosen selästä. Kuten opiskeluaikana eräs professori sanoi: hyväksyttäviä syitä on omat hautajaiset tai paruusia. (Hän viittasi siihen, saako tenttiin jättää tulematta)