tiistai 28. joulukuuta 2010

Päivittelyä

Myönnän, että Facebook- päivitysteni aiheet junnaavat samoissa aiheissa: Pinkessä ja Tintissä. Kun oikein villiinnyn, ne käsittelevät ratsastusta. Mutta minkäs teet, ei minun elämässäni ole viime aikoina paljoa muuta tapahtunut. Joskus kommentoin keskipäivän tv-sarjoja ja nyt joulun aikaan ongelmani on ollut suklaarasioiden vääränmakuiset suklaat.

Taannoin erään Facebook-kaverini ratsastusaiheiseen statukseen oli ilmestynyt kommentti: "tiesitkö kuuluvasi ihan uuten Facebook-genreen: niihin, joiden statukset käsittelevät ainoastaan hevosia?" Syystäkin päivityksen laittanut henkilö jätti kommentoimatta asiaa. Kirjoittajan arvostelukyvyn puute oli samaa luokkaa, kuin joku kirjoittaisi opiskelijan bilestatuksen perään "Säkin se aina vaan jaksat dokata, tiesitkö kuuluvasi alkoholin liikakäyttäjiin?" Tai että äitiyslomalaisen seinälle ilmestyisi kommentti "Eikö sun elämässäsi todella tapahdu muuta kuin tuo lapsi?" Kommentti tuli tietenkin hevosstatusgenren ulkopuolelta. Ehkä hiukan ylenkatseisesti värittyen.

Muutama vuosi sitten minulle sanottiin illallispöydässä iloisesti, että muut ne kirjoittavat lapsistaan, Anniina kirjoittaa hevosestaan. Seurasi yleistä naurua. Nolostuin. Mutisin jotain sellaista, että kun ei minulla lastakaan ole. On erityisen vaikea kertoa mistään muusta kuin omasta elämästään. Hevosenomistajan aika menee aika pitkälti tallilla.

Harmittomaksi tarkoitettu heitto olisi voinut osua myös erittäin arkaan paikkaan. Lasta ja hevosta ei voi verrata, mutta on hyvin sydämetöntä naureskella sille, että lapseton käyttää aikaansa hevosensa tai koiransa hoitamiseen. Ei se välttämättä ole täysin suunniteltua. Yhtä mautonta oli monilapsisen nellikymppisen naisen ivallinen kommentti "onhan se helppoa, kun ei ole lapsia, niin voi harrastaa. Oota vaan sitten kun sinulla on..." Olin vaiti ja ajattelin, että elämäni ei varmasti tule olemaan helppoa, jos joku päivä en niitä lapsia saakaan. Että ikävää, että sinä olet noin katkera. Ja vielä tyhmäkin. Tuollaiseksi en kyllä haluakaan muuttua.

Tällainen kommentointi sai aikaan sen, että meni hetki aikaa, ennen kuin kirjoitin seuraavan hevosaiheisen statukseni Facebookiin tai mainitsin puolitutuille yhtään mitään hevosestani. Jälkimmäinen sitäpaitsi johti turhan usein vihjaileviin uteluihin koskien perheemme rahatilannetta (Sinällään käsittämätöntä, että se tuntuu joidenkin mielestä olevan ihan ok puheenaihe) 

Lopulta kuitenkin totesin Facebookin osalta, että prkl, siellä on se nappi, josta saatte statukseni piiloon. Minkä minä sille voin, että minun elämäni jotakuta ärsyttää.

2 kommenttia:

  1. Oli pakko oikein kaivaa tuo päivitys esiin. Kyllä ärsytti vieläkin tuo kommentti :) Vastasin kyllä jotain silloin, ja näköjään onnistuin suht hyvin kätkemään alla kytevän potutuksen...

    VastaaPoista
  2. Tästä puuttuu se tykkään nappi ;-). Mitä väliä sillä on kirjoittaako koiristaan, lapsistaan, hevosestaan tai jostain ihan muusta mutta kun minä hihitän (tai yhdyn myötähäpeään) Anni näille sinun blogikirjoituksille kirjoitus tyylin takia!
    Ja on myös tykkäämisen arvoista, että äitiysvapaalla oleva henkilö kirjoittaa MYÖS hevosestaan ja päiväsarjoista tai suklaista.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...