maanantai 11. lokakuuta 2010

Syysmaastoilua

Taivas oli vaalenpunainen ja aurinko laski hiljalleen kallioiden taakse, kun käytiin tänään maastossa. Reippaasti kävelevän hevosen keinuttava askel ja hiljainen metsä ovat maailman parasta hermolepoa.

Hiljaisuuden ja idyllin voisi rikkoa ainoastaan metsästä rynnistelevä hirvi, joita on nyt liikkeellä. Siinä mielessä ihmisten keskinäinen juttelu on tähän aikaan vuodesta oiva hirvikarkotin ja yksikseen maastoilu vähän riskaabelia puuhaa.

Heijastimet kannattaa niin ikään muistaa: hevonen naamioituu tienreunaan yllättävän hyvin valoisallakin etenkin, kun suurin osa ratsastusvaatteista on tummia. Heijastinliivi ei päällä paljoa paina. Vastuuntuntoinen ratsastaja pukee riittävästi heijastimia sekä hevoseen että itseensä, sillä ainahan on mahdollista, että palaatte tallille eri aikaan...

Pitääkin ottaa tänne kuvia: olen erikoistunut käyttämään lähes kaikenlaisia mahdollisia heijastimia sekä otsalamppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...