perjantai 8. lokakuuta 2010

Paska homma!

Millaista ilmaa Pinken lapset joskus hengittävät? Voivatko he hengittää ollenkaan? Sillä minä saastutan, olen ympäristöhaitta.

Minä ajan tallille neljänä päivänä viikossa. Nykyiselle tallille kertyy 24 ajokilometria suuntaansa. Yritän puhdistaa omaatuntoani vakuuttelemalla itselleni, että 1,4 litran bensakoneella varustettu pieni Skoda Fabia kuluttaa melko vähän. Tämän hetkisellä bensanhinnalla ja auton laskennallisella keskikulutuksella se tarkoittaa, että yhdelle tallireissulle kertyy hintaa reilut 4 euroa. Ja tämä siis pelkästään bensoista. (sydäntäsärkevää on silti todeta, että päästäkseni harrastamaan luonnossa ja ulkoilmassa, vietän autossa tunnin!) 

Hevosurheilu on siis mitä suurimmassa määrin autourheilua. Tosipaikan tullen hevonenkin liikkuu autolla, ja siihen tarvitsee auton sekin, jonka polle popsii ympäristöystävällisesti porkkanoita oman ikkunan alla. Hevosväki ei perinteisesti ajele pienillä (eli vähäpäästöisillä) autoilla, sillä sellaisilla ei vedetä traileria. Tämä taas johtaa siihen, että se, jolla hevonen on omassa pihassa saastuttaa ihan yhtä lailla, koska hän ajelee isolla vetokykyisellä autollaan myös kaikkialle muualle, mistä jää paitsi asuessaan hevosensa vieressä. (maalla on mukavaa, mutta aika vähän palveluja ja työpaikkoja...)

Hevosväki ajelee isomoottorisilla autoilla, mutta ne ovat usein dieselkoneita. Dieselmoottori vetää bensa-autoa paremmin ja on niin ikään vähäpäästöisempi. Diesel on myös edullisempaa, vaikka autoveron osana silloin maksetaankin käyttövoimaveroa. Meillä on viime aikoina käyty paljon autokeskusteluita, sillä uuden auton hankinta on pian edessä. Se ei ole kuitenkaan edessä (vain) siksi, että perään pitää saada hevonen, vaan siksi, että olemme osallistuneet maapallon ylikansoittamiseen hankkimalla jälkikasvua. Fabiaan mahtuu nippanappa lastenvaunut ja meidän kolmen tavarat. Eikä sillä todellakaan vedetä traikkua.

Jos hevosihmiset saastuttavat, niin kyllä saastuttaa lapsiperhekin. Tarvitaan isompia autoja, härveleitä, lomamatkoja, puuhamaita, harrastuksia (vaikkapa hevosia) sekä kaikkea muuta, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen täysivaltaiseksi jätteentuottajaksi, joka tekee omat kestävät ja kestämättömät valintansa. Lisäksi pelkästään vauvoista aiheutuva suuri ympäristöhaitta on sama kuin hevosista - paska. Ja sitähän kertyy.

Ensinnäkin, paska haisee. Siksi moni mielellään vain käy tallilla eikä asu tallin vieressä ja siksi tallit ovat kaukana eivätkä asutuksen keskellä. Me käytämme vessoissamme erilaisia hajunpoistosuihkeita tai raavimme tulitikkuja, inhoamme mökkien huusseja emmekä halua vapaaehtoisesti vaihtaa vieraiden lasten kakkavaippoja. (oman vauvan kakka ei haise) Nämä ovat kuitenkin vain isosta hädästä varoittava alkupieru. Ongelma on se, että viime kädessä paskasta pitää päästä eroon. Ja tähän isoon hätään olisi syytä varautua.

Paskan käsittely tuottaa jätettä. Ihmislapsella on vaipat noin 2,5 vuoden ikään saakka. Tuona aikana hänen vaippansa vaihdetaan uuteen noin 5000 kertaa. Kaatopaikalle kärrättyjen paskavaippojen maatuminen kestää satoja vuosia. Vaikka näistä jätemääristä ei ole saatavilla ns. puolueetonta tietoa (eli sellaista, joka ei ole kestovaippojen kannattajien kirjoittamaa) on selvää, että muoviin pakattu paska ei ajatuksena kestä päivänvaloa kovinkaan hyvin. Jos taas lapsella on kestovaipat, joita pestään, lopullisen vaippajätteen määrä on satakertaisesti pienempi. Puhumattakaan, että samoja vaippoja voi käyttää useampi lapsi. (toki ympäristö kuormittuu myös vaippojen pesusta, mutta jätettä on silti vähemmän).

Hevosenpaska on sen sijaan vaikeampi asia, sillä sen suhteen ei aina pysty tekemään valintoja. Hevosesta tulee päivässä litratolkulla lämmintä ja lämmittävää paskaa, jonka uusiokäyttö olisi järkevää ja ennenkaikkea hyödyllistä. On laskettu, että jo viisi hevosta paskoisi vuodessa riittävästi lämmittääkseen omistajansa taloan. Kuten arvata saattaa, lannanpoltto ei kuitenkaan ole sallittua Suomessa. Kiitos Suomen lainsäädännön, tällä hetkellä tallinpitäjä maksaa siitä, että pääsee eroon uusiutuvasta lämmönlähteestään. Onnekkaita ovat ne tallinpitäjät, jotka ovat saaneet lannoitteentekijän tai kompostoijan hakemaan paskat pois, mutta silloin kelpaa vain paskan ja turpeen seos- ei siis heinää, ei olkia, ei sahanpurua. Suomalaisessa paskan kierrätyskäytössä on valtavasti rajoituksia.

Ihanne olisi Saksan -mallin mukaisesti, että hevosenpaska kuivattaisiin ja siitä tehtäisiin lämmitysbrikettejä, joita voitaisiin varastoida kuin puita liiteriin. Ruotsalainenkin voi lapioida hevosenpaskansa suoraan uuniin, jossa se palaa året runt. Suomessa paskasta eroonpääseminen on tallinpitäjille iso kustannuserä, koska kyse on roskanomaisesta jätteestä. Yksityishenkilö ei saa paskaa polttaa ja samaan aikaan EU:n kaatopaikkadirektiivin mukaan paska on biohajoavaa jätettä, jota ei saisi kaatopaikalle viedä, vaan se pitäisi hyötykäyttää.

Suomessa lannanpolton hyväksymistä ajaneen Gun Järnefeltin laskelmien mukaan Suomen 70 000 hevosta paskoisivat meille päivässä 210 000 litran polttoöljysäästön, jos vain saisimme polttaa kaikkien paskan sen sijaan, että ne tuottavat meille puoli miljoonaa kuutiota jätettä. Tällä säästöllä hevosihmisen huono omatunto ympäristön kuormittamisesta pienenisi kakkakikkareen jos toisenkin verran. Kyllä siinä kaasuttaisi tallille ja kisoihin paljon kevyemmällä jalalla pienhiukkasia miettimättä! (unohdan nyt syvällisemmän lähdekritiikin enkä pyri selvittämään, miten näihin lukuihin on päästy. Uskon, että ne pitävät paikkansa)

Ajatelkaa: ehkäpä joku päivä isot hevostallit voisivat jopa myydä paskaa, mikä saattaisi pienentää hevostenpitokustannuksia. (ja hevosenomistajan perhe voisi tehdä muutakin kuin harrastaa hevosia) Ehkäpä hevostalli voisi sijaita pyöräilymatkan päässä kotoa, jos siitä ei kertyisi niin paljon hajuhaittoja, kun paska saataisiin suoraan polttokäsittelyyn. Ehkäpä me voisimme laittaa tallin omaan pihaan. Puhumattakaan, miten Inkeri varmasti nukkuisi koko yön heräämättä, jos saisimme uinua oman hevosen paskan lämmössä. Ehkäpä me voitamme lotossa.

Mutta vakavasti ottaen, paska on aika paska juttu. Pinkellä on kestovaipat, ja tällä hetkellä Tintin paska menee kompostoitavaksi, joten me kuvittelemme omatuntomme puhtaaksi tältä osin. (kotonakin meillä on hätätilanteen varalle kaksi vessaa).

Mutta jotta tämä ei menisi ihan jeesusteluksi, niin Inkerin vaipat on amerikkalaiset, Kiinassa valmistetut FuzziBunzit. Tintin syömä rehu valmistetaan Ruotsissa. Minä pidän ulkomaisista viineistä (käsi ylös, kuka pitää suomalaisista?) ja englantilaisista oluista. Häämatkalla lensimme maailman ympäri. Meillä ei juurikaan syödä yksinomaan luomuruokaa, yksityisautoilemme, pidämme hevosta ja olemme hankkineet lapsen tänne ylikansoitetulle maapallolle. Vaikka voisimme elää metsässä teltassa, käyttää yksiä samoja vaatteita, elää omavaraisesti kädestä suuhun, kävellä joka paikkaan ja adoptoida lapsen maapallon toiselta puolelta. (Tosin kauhea matka sillä olisi tulla tänne Suomeen kävellen)

 Lämmöllä Sinulle, 
Tintti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...