perjantai 22. lokakuuta 2010

Koko kylä kasvattaa!

Minä haluan jokaiseen ratsastuskouluun ja yksityistalliin tallimestariksi henkilön, joka muistuttaa suoraselkäistä ja tiukkaa, lähes hymytöntä sotilasmestaria, joka pitää huolen siitä, että paikat, hevoset ja erityisesti ihmisten käytös pysyy ruodussa. Haluan, että kaikki aikuiset ymmärtäisivät olevansa aikuisia ja eläisivät sen mukaisesti, kun ympärillä on lapsia.

Väitän, että se helpottaisi kaikkien elämää. Heitteillejätetyt lapset saisivat turvallisen mallin maailmasta, jossa aikuiset vetävät yhtä köyttä. Talleilla syntyisi onnistuneita kasvutarinoita, kun lapset saisivat hevosista parasta mahdollista terapiaa ja ympärillä olevista aikuisista terveen aikuisen esimerkin. (ennen kuin luet pidemmälle, muista, että olen äitiyslomalla ja hypännyt taas piirun verran lähemmäs ideaalimaailmaa kuin arkitodellisuutta)

Olen lueskellut väitteeni tueksi hevostalli.net- keskustelusivua, muistellut omaa varhaisteini-ikääni sekä tehnyt karkeita yleistyksiä sillä perusteella, mitä olen työni ja harrastusteni puolesta havainnoinut.

Ikävää on ollut huomata, että vaikka 80-luvun nousukauden alkoholimyönteisyys on varissut muualta, hevospiirit eivät parissa kymmenessä vuodessa ole muuttuneet mihinkään. Känni on edelleen kunnioitettava asia ja siitä, minkälaisessa krapulassa (este)kisasuoritus tehdään, voidaan kisata vielä erikseen. Se, minkä nuorena on aloittanut, sen vanhempana taitaa vielä paremmin. Alkoholi on tärkeässä roolissa HIHS:ssa tänä viikonloppuna (kaikki eivät viime vuonnakaan olleet tulleet katsomaan ensisijaisesti ratsastusta.)


Kun kotitallin mielipidevaikuttajat dokaavat seuran pikkujouluissa varhaisteinien nähden, he luovat kulttuuria, joka kestää sukupolvelta toiselle. Usein juuri tämä porukka tupakoi paljon ja ratsastaa poikkeuksetta ilman kypärää. He saattavat olla juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneita tai ns. nuoria aikuisia. Ja erityisesti heidän ja alaikäisten menoa vahtimaan haluan joka talliin henkilön, joka pitää huolen siitä, että kaikilla täysi-ikäisillä säilyy vastuu esimerkin näyttämisestä ja tallikulttuurin luomisesta.

En tietenkään ehdota, että kypärättä ratsastaminen, tupakointi ja alkoholinkäyttö loppuvat. Aikuinen tekee aina oman valintansa näissä asioissa, mutta aikuinen ei saa missään tapauksessa vähätellä omaa vastuutaan esimerkinnäyttäjänä. Teini-ikäisen mielestä nämä kolme asiaa voivat hyvinkin kertoa siitä, että kyseessä on taitava ratsastaja ilman, että varsinaisilla taidoilla olisi mitään väliä! Mitä nuorempi ihminen, sitä heikommat on perustelut samastumiselle, johon meillä kaikilla on tarve. Kuten 13-vuotias poika perusteli äidilleen pöyräilykypärän käytöstä luopumisen: Mä en ole niin suosittu, että mulla olisi varaa olla joukon erilainen. Luulen, että tästä ajatuksesta saa jokainen kiinni, kun muistelee teini-ikäänsä.

Ongelmaa voi selittää vaikka seuraavasti: parikymppinen ei välttämättä tiedä, mihin kastiin tallin väestä hän kuuluu: aikuisiin vai nuoriin. Ja jos kolmekymppinenkin vielä identifioi itsensä mieluummin kaksikymppisiin kuin nelikymppisiin (argh, ne tätiratsastajat!), mennään tallikulttuurissa siihen, että aikuisuuden rajat alkavat olla veteen piirrettyjä viivoja. Ikä on asia, jota tulee vuosi vuodelta lisää, mutta voiko tallikulttuuri olla negatiivisessa mielessä niin vahva, että siellä vaikuttavat ihmiset unohtavat aikuistua? On eri asia olla nuori kuin nuorekas.

Ratsastuskoulutoiminta on ennen kaikkea nuorisotyötä, mutta onko ratsastuksenopettajalla nuorisotyön koulutusta? Ihanteellisimmassa tilanteessa hänellä on luonnostaan halua/kykyä/tajua puuttua alaikäisten kakaroiden menoon, oli hän minkä ikäinen tahansa. Ratsastuskoulussa on säännöt ja niihin suhtaudutaan vakavasti. Ikävimmillään nuori opettaja ei kuitenkaan ole vielä ymmärtänyt omaa rooliaan. Moni samanikäinen hakee muutenkin identiteettiään ja paikkaansa elämässä.

Tiedän, on todella inhottavaa toimia poliisina ja muistuttaa niskojaan nakkelevia teinejä uudelleen ja uudelleen säännöistä ja käyttäytymisestä. Kaikista inhottavinta on, jos sattuu olemaan ainoa aikuinen, joka niin tekee. Yksin on mahdotonta muuttaa mitään. On todella surullista, jos yleinen tallikulttuuri sallii sen, että täysi-ikäisyys vapauttaa säännöistä eikä tuo mukanaan aikuisen elämään kuuluvia vastuun velvoitteita. Ja nuoremmat odottavat, miten heidän aikansa tulee pian. Pahimmillaan heitäkään ei valvo kukaan.

Se ei vain toimi niin, että sääntojen noudattamista valvoo pieni ryhmä kolme-nelikymppisiä tiukkiksia tilanteessa, jossa kaikki muut elävät pellossa. Vuosikymmenten aikana syntynyt yleinen tapa toimia vaatii melkoisia ponnisteluja muuttuakseen. Tästä syystä tiukka sotilasmestari olisi kaikista helpoin ratkaisu, niin tallin muille aikuisille, lapsille, kuin näiden vanhemmillekin. Herran pelko on näet viisauden alku.
(Tallipaikkaa miettiessäni olen aina pitänyt ensisijaisena aikuisten ihmisten seuraa. Kun työskentelee päivisin teinipoliisina, ei mielellään työskentele villissä lännessä enää vapaa-ajalla.)

Mielestäni on itsestään selvää, että alaikäisten tupakanpolttoon pitää aikuisten puuttua. Alaikäiselle ei saa ostaa alkoholia. Hämmentävää on, ettei tämä kaikkien mielestä ole näin. Talleilla käy paljon lapsia ja teinejä, joiden vanhemmat voisivat olla piirun verran enemmän kiinnostuneita jälkikasvustaan, ja juuri nämä nuoret ovat erityisen alttiita esimerkeille, hyville ja huonoille. Välillä joudutaankin tilanteessa, jossa ulkopuolisen aikuisen kyllä puuttuvan pentujen menoon, mutta vastassa on riittävän moniongelmaiset vanhemmat, joilla ei ole halua/kykyä/tajua pitää lapsistaan huolta. Tilanne on koulumaailmassa ihan sama.

Ongelma ei kuitenkaan ole yksin ratsastuskoulujen. Heitteille jätettyjä lapsia on myös niissä, jotka ovat saaneet hevosen, koska "tallilla lapsi on pahanteosta poissa". Yksityistalleilla meno voi olla jopa hullumpaa, sillä niissä täysin pellossa elävän teinin vastuulle on myös jätetty hevonen. Näillä talleilla mietitäänkin, kenellä on oikeus ja kenellä velvollisuus puuttua hevosenpitoon, jossa ei ole päätä eikä häntää! Vastassa saattaa olla vanhemmat, jotka sanovat, että heidän 13-vuotiaansa on kokenut hevosten kanssa. Alaikäinen on kuitenkin holhouksen alainen. On suorastaan edesvastuutonta, jos perheeseen hankitun hevosen hoidosta eniten tietävä on perheen teini-ikäinen. Nämä vanhemmat jättävät näin ollen heitteille sekä lapsen että hevosen. Tällä en tosin tarkoita, etteikö hevosesta pidettäisi huolta. Tarkoitan, että mielestäni vanhempien pitää tällöin itsekin alkaa harrastaa hevosia tai huolehtia, että joku katsoo teinin perään.

Vielä yhden väitteen uskallan heittää: teini nauttii harrastuksestaan oleellisesti enemmän, jos hänen vanhempansa kannustavat ja ovat kiinnostuneita. Raja on silti aina siinä, että harrastus ei koskaan saa olla vanhemmalle tärkeämpää kuin mitä se on teinille Ratsastuskisojen katsomoista löytyy täysin lätkäfaijoihin verrattavissa olevia heppamutseja.

Kuten eräs vuosikausia ratsastuskoulua pitänyt totesi: hevonen on huono lapsenvahti. Vastuullisuutta ei opita niin, että heitetään pärjäämään yksin. Vastuullisuutta opitaan, kun katsotaan vierestä vastuunsa kantavien ihmisten toimintaa, tehdään yhdessä. On julmaa, että niin moni lapsi joutuuu opettelemaan vastuullisuutta yksikseen, oli kyse sitten hevosen hoitamisesta tai elämästä yleensä. Varsakin kasvaa kasvattamatta, mutta kaikki tietävät, millainen siitä tulee täysikasvuisena.

Hevosharrastus on ennen kaikkea hyvä harrastus.

2 kommenttia:

  1. Onneksi on poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön? Olin 13-vuotias heitteillejätetty teini (ja sitä ennen lapsi), joka sai hevosen. Äitini perimmäisiä ajatuksia hevosen ostoon en tiedä, liekö kyllästyi vuosia jatkuneeseen mankumiseen. Olin siinä vaiheessa elämää tien risteyksessä ja vaihtoehtoina oli joko steissi tai talli. Olin äärimmäisen vastuuntuntoinen hevosestani, joten vaikka kuinka lintsasin koulusta ja kotoa, olin aina tallilla. Väitän, että hevoseni paransi suunnattomasti mahdollisuuksiani, jotta tein parempia valintoja elämässäni. Ainoa asia, jolle tunsin vastuuvelvollisuutta.

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...