Hevosväen illallinen

Hevosen pihvi sisäpaistista, punaviinikastiketta ja kukkakaaligratiinia.

Olen lykännyt hevosenlihan maistamista pitkään. Alkuun se oli helppoa siksi, etten tiennyt, mistä sitä ostaa. Sen jälkeen sanoin, että haluan olla varmistunut siitä, että liha on varmasti suomalaista. Kävimme perjantaina Inkerin kanssa palauttamassa Diswestiin Tintillä sovituksessa olleen loimen ja koukkasimme Mankkaan K-Supermarketin (entinen Super-Vexi) lihatiskin kautta. Kun lihamestari sanoi, että suomalaista hevosta löytyy, en enää voinut perustella itselleni, miksi en sitä ostaisi.

Soitin illallissuunnitelmasta Anssille, joka mainitsi asiasta työkaverilleen. Työkaveri oli naurahtanut, että vaimosi ei taida olla mikään heppatyttö. Anssi korjasi, että nimenomaan on.

Mikä siitä onkin tehnyt niin vaikeaa? Jokainen hevosihminen on valmis kampanjoimaan epäinhimillisiä teuraseläinkuljetuksia vastaan. Suomessa teurastetaan eläimiä kunnioittavasti. Täällä kuitenkin menee hukkaan hurja määrä hyvää hevosenlihaa vuosittain. Syitä tähän on monia. Joskus hevonen on ennen teurastustaan ollut niin sairas ja lääkitty, ettei sitä voida käyttää ruoaksi. Osa tahtoo haudata hevosensa. Pikku vikainen hevonen myytäisiin mieluusti eläkepolleksi ja pihapiirin koristeeksi sen sijaan, että se laitettaisiin vihreille laitumille. Hevosihmisten usko "hyvään eläkekotiin" on hämmentävä. Mutta käsi sydämelle: kenellä on varaa pitää hevosia pelkkinä koristeina ja vielä huolehtia niistä hyvin?

Suomalainen hevonen on lähiruokaa, minkä syöminen itsessään on ekoteko. (lähde: Suomen Kuvalehti) On julmaa myydä raihnaista hevosta eteenpäin ties mihin olosuhteisiin, jos sille voi antaa armollisen lopun. Vaikka tämä onkin monille hevosihmisille itsestäänselvää, on ajatus hevosen syömisestä monen mielestä verrattavissa koiran syömiseen.

Siispä pois turha tunteellisuus. Nyt suomalaista hevosta pannulle ja pihviä suuhun. Tässä illallisohje kahdelle.

Menu

Ilmakuivattua kinkkua ja hunajamelonia

Hevosen ulkofilettä, punaviinikastiketta, kukkakaaligratiinia ja paistettuja perunoita

Tuoretta ananasta, jäätelöä ja suklaakastiketta

Viininä läpi aterian australialainen Miss Harry 

(sopii mainiosti kantaaottavaan ruokailuteemaan pitämällä yllä vähemmistöjen oikeuksia)

Jälkiruokaviininä italialainen La Caliera (ALC 5%)

*********************************

Ja sitten kokkaamaan!

Viipaloi hunajameloni ja poista kuoret. Kääri meloniviipaleet ilmakuivattuun kinkkuun. Tässä on koristeena käytetty tuoretta timjamia ja lautasella on myös balsamico-siirappia. Yhdestä paketista kinkkua riittäisi neljälle, tässä vähän reilumpi annos. Tarjoa lisänä leipää. (kannattaa tehdä reilummat alkupalat, jos pelottaa, meneekö pääruoka alas)

Punaviinikastike perinteisellä ohjeella

Pari ruokalusikallista öljyä

2 shalottisipulia

2 dl punaviiniä (samaa kuin aterialla)

2 dl Demi-Glacea

10 mustapippuria hienonnettuna (1/2 tl mustapippurirouhetta)

laakerinlehti

nippu timjamia

50g voita

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Älä ruskista.

Lisää 2 dl viiniä. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen (keittolevyllä 3-4/6)

Kun kastiketta on jäljellä 2/3, lisää sekaan timjaminippu (tässä solmittu narulla), laakerinlehti ja rouhitut pippurit.

Ota liha lämpimään puoli tuntia ennen paistamista. Rouhi pippurimyllystä pippuria päälle.

Keitä paloiteltu puolikas kukkakaali suolavedessä (kuin pastaa keittäisit). Laita uunivuokaan, kaada 2 dl kermaa päälle ja sekoita joukkoon 1 rkl persiljaa. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Gratinoi 225/10 min. Tällä välin pese ja pilko perunat, sipaise pintaan vähän öljyä ja paista uunissa kullanruskeiksi (200 astetta/30min). Peitä gratiini foliolla tai kannella, niin pysyy lämpimänä. Perunat voi paistuttuaan jäädä uuniin lämpimään. (riippuu uunista, kannattaa tutustua tarkasti sen tehoihin)

Lisää kastikkeesseen Demi-Glace, kiehauta ja jatka keittämistä (3-4/6). Keitettäessä paksunee.

Siivilöi kastike. Tähän mennessä olet keitellyt kastiketta kasaan noin 30-45 minuuttia.

Ja kastike näyttää tältä. Siirrä se takaisin kattilaan odottamaan. Se tarvitsee enää vain kuumennuksen, jonka aikana vatkaat vispilällä sen sekaan 50 grammaa voita pieninä paloina. (jos rysäytät voin sinne isona palana kerralla, et saa yhtä kiiltävää kastiketta)

Paista voi-öljyseoksessa kuumalla, mielellään valurautapannulla. (tämä pannu on ehdottomasti huonoin mahdollinen) Mediumiksi paistettaessa odota, että pinta pisaroi, tarkoittaa noin 2-3 minuuttia/puoli. Älä pilaa hyvää lihaa paistamalla liikaa.

Tässä vaiheessa tottumatonta pihvinpaistajaa jo vähän pelotti, että menikö liikaa... Anna pihvien vielä vetäytyä sen aikaa, että kuumennat kastikkeen ja kokoat annokset.

Tämä oli minun pihvini paksuimmasta kohdasta. Pihvi on tietenkin haastavampi paistaa, jos se ei ole tasapaksu. Minusta tämä on kaiken kaikkiaan hankalaa puuhaa. Fiksumpaa olisi ostaa niin paljon lihaa (väh. 1kg), että sen voi paistaa paahtopaistikönttinä uunissa...

Kaikki meni, ja lautaset kaalittiin puhtaiksi leivällä.

Tuore ananas viipaloidaan, sen päälle vähän suklaakastiketta, sitten jäätelöä, vaniljalla maustettua kermavaahtoa ja päälle vielä suklaakastiketta.

Loppuarviot:

Olisimme molemmat odottaneet, että hevosenlihan olisi maultaan pystynyt tunnistamaan hevosenlihaksi. Fiilis oli kuitenkin sama, kuin jos olisimme syöneet naudanlihaa. Hevosenliha on silti vain lihaa muiden joukossa. Ei sen syöminen tuntunut lopulta sen kummallisemmalta, kuin tuntui lapsena syödä lampaanlihaa sen jälkeen, kun mummolan omat lampaat oli laitettu teuraaksi. Kokonaisuutena illallinen tuntui toimivan oikein hyvin. Ostamme varmasti hevosta jatkossa siksikin, että se on naudanlihaan verrattuna edullisempaa, alle parikymppia kilo. Seuraavalla kerralla laitamme joko paahtopaistia tai ostamme sisäfilettä. Suosittelen sitä muillekin. Sisäpaisti on mureaa, mutta ei parasta pihvilihaa.

Viinivalinnoista sen verran, että Miss Harry oli osuva pihviviinivalinta ja sen hinta-laatusuhde tuntui hyvältä. Sen sijaan La Caliera oli pettymys. Se ostettiin ensisijassa siksi, että se oli yksi harvoja 375ml:n pulloissa myytäviä jälkiruokaviinejä. Lopputulos oli makeassa ja laimeassa siiderimäisyydessään pettymys. Kuten tavallista, edullinen hinta ja hyvä laatu eivät kohdanneet tässäkään.

Sen verran olimme kuitenkin tarkkoja, että lisukkeiden suhteen olimme melko raamatullisia. 2.Moos 23:19 kieltää keittämästä karitsaa emänsä maidossa. Meille ei tullut mieleenkään tarjota tällä aterialla porkkanaa. (Jos jättää pois voin ja tarjoaa kukkakaalin keitettynä, tästä saa ihan kosher-aterian. Suosittelen kuitenkin aina ennen annoksen tarjoilua tarkastamaan uskonnollisen vakaumuksen lisäksi erityisesti syöjien kannan hevosensyöntiin ....)

********************

Hevosenlihasi alkuperää voit selvittää esimerkiksi nettisivulla Hevosten puolesta.
Heppareseptejä voit tutkia Hippoksen julkaisemasta reseptivihkosta.
Hevostietokeskuksen ohjeita hevosen viimeiselle matkalle.

Hevosenliha kannattaa jättää lihatiskille, jos et tiedä sen alkuperää. Yllämainittu ohje toimii mainiosti myös naudanlihan kanssa. Hevosenlihan kysyntä on kasvanut valtavasti ja kotimaista lihaa menisi enemmän kuin mitä sitä tällä hetkellä tuotetaan. Jokainen hevosenomistaja voi kantaa tässä kortensa kekoon miettiessään oman eläimensä loppusijoitusta. Suomalaisen hevosenlihan tarjonnan ja kysynnän lisääminen on yksi teko julmien tauraseläinkuljetusten vähentämiseksi.