perjantai 24. syyskuuta 2010

Täysin rinnoin satulaan!

Jos on joskus ratsastanut väärät alushousut jalassa, vannoo aivan taatusti, ettei tee samaa virhettä toistamiseen. Jos väärillä alushousuilla on lähdetty ihan vain puskailemaan, ongelma ei ole suuri, sillä omaa ratsastustaan voi säädellä. Minä olen joskus ratsastanut tästä syystä kevyessä istunnassa koko lenkin. (entinen satulani oli muutenkin tässä suhteessa hankala. Uusi hyväilee haitaria pehmeämmin, vaikka Kiefferin penkki onkin vanhaa Pessoaa kovempi.)

Silloin kun väärät alushousut soluttautuvat jalkaan koulutunnille, ei juurikaan hymyilytä. Yleensä nimittäin juuri sillä kerralla on tarkoitus juurtua satulaan entistä suuremmalla intensiteetillä. Ja koska minä en pysty sanomaan opettajalleni, että nyt en pysty istumaan täällä, ellen sitten aivan kuolemaa tee, lopputulos on sen mukainen. Tunnin jälkeen vannon, ettei koskaan enää näitä pöksyjä.

Aamun alushousuvalinnassa voi vielä mokata, mutta sen verran isorintainen olen, etten ole vuosikausiin kuvitellut istuvani raviin ilman riittävää rintapanssarointia. Ja sitä en unohda. Siitäe ei varmasti olisi haittaa, että alusvaatteet olisivat varta vasten ratsastukseen suunniteltuja. Juoksemisen ja jumppaamisen aiheuttama tissitärinä on lastenleikkiä ratsastukseen verrattuna. (sitä paitsi jos väittäisin pystyväni istumaan Tintin raviin perusliivit päällä, tietäisin Tintin silloin ravaavan huonosti)

Ratsastaessani minulla on käytössä Shock Absorberin Max Sports Bra Top, mikä pitää tissit niin paikallaan, että alkuun nämä liivit päällä piti opetella hengittämään! Näissä saa kokoa HH-kuppiin saakka ja ihan kaikilla ympärysmitoilla, mikä on upeaa. (Suurin osa erityisesti urheiluliivivalmistajista kuvittelee, että korkeintaan C-kupin rintavarustuksella harrastetaan liikuntaa.) Olen koko pienen ikäni joutunut maksamaan liiveistäni melkoisesti, joten kuudenkympin hinta ei tässä paljoa tunnu.

Pinken syntymän jälkeen en tietenkään saanut urheiluliivejäni mahtumaan päälleni. Sen paremmin kuppikoko kuin ympäryskään eivät riittäneet. (Mutta koska en myöskään pystynyt istumaan alas raviin, ongelma ei ollut kovin suuri.) Olin hevosen selässä jo kolme viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta en olisi voinut kuvitella tekeväni siellä paljoakaan. Ensimmäiset kerrat menivät kävelyksi ja nostivat mieleen kauhunsekaisen kysymyksen: entä jos tästä ei enää tule mitään?

Kun viimein tuli ravin aika, ensimmäiset yritykset harjoitusravissa saivat maidon nousemaan (mietin, tuleeko sieltä kotona kermaa!). Hetken päästä tuntui, etteivät sisuskaluni ole synnytyksen osalta ihan paikallaan (apua, voiko ne tipahtaa minusta!). Kaiken lisäksi oli syytä muistaa käydä varuiksi pissalla juuri ennen satulaan kiipeämistä, sillä lantionpohjan lihakset todellakin joutuvat synnytyksessä koetukselle (säästyin vahingoilta). Mutta lohdutuksen sanana nämä vaivat menivät nopeasti ohi. Kroppa palautuu kyllä. Alkuun jokainen kerta hevosen selässä oli valehtelematta kaksi kertaa helpompi kuin edellinen. (valitettavasti tämä on jo historiaa).

Koska sanonta "täysin rinnoin ratsastaminen" saa imettävän naisen kohdalla aivan uuden merkityksen, vaaditaan järjestelyjä. Tavallisten liivien päälle voi pukea yksinkertaisen urheilutopin, josta ei yksistään ole tueksi (vaikka muuta väittävät). Minä myös nukuin raskausaikana sellainen päälläni. Championin mallistosta löytyy toppeja valtavasti ja omani ostin Hulluilta Päiviltä vuosi sitten. Kerrospukeutuminen pelastaa muutenkin silloin, kun parhaat liivit eivät ole käytössä. Ei tarvitse olla imettävä.

Ja lopulta: tavallinen turvaliivi kuroo kroppaan kiinni sen, mihin liivit eivät pysty. Se pelastaa naisen sinäkin päivänä, kun väärien alushousujen lisäksi päällä on väärät rintsikat. Eikä imettävän kannata unohtaa vanhaa kunnon tikkiliiviä. Se ehkäisee rintatulehdukselta ja lienee ihan muodikas myös tallin ulkopuolella.

Hööksin nettikaupassa on oma alusvaateosio. Ainakin sen voin sanoa, ettei noista liiveistä ole minulle iloa, sillä liivien ympärysmitat lähtevät 80cm:stä. Se aiheuttaa väistämättäkin liivien ylösnousemuksen lapaluiden välissä, vaikka kuppikoko olisikin sopiva. En ole kokeillut näitä varta vasten ratsastukseen suunniteltuja alushousuja, vaan luottanut ihan tavallisiin Sloggeihin. Ratsastukseen sopivat alushousut ovat kuitenkin ne, joissa ei ole ylimääräistä kangasta, jotka istuvat napakasti ja jotka ovat haaraosasta riittävän leveät. Viikko sitten koulutunnilla minulla ei ollut tällaisia. Petralle kiitos, että aloitimme kevyesti!

Mutta mitä sitten tehdään, jos alushousut hankaavat ja tekevät ratsastamisen jälkeisestä vessakäynnistä helvettiä? Samaa kuin synnytyksen jälkeen: suihkuttele lämmintä vettä; limakalvot paranevat nopeasti!

1 kommentti:

  1. Heipä hei. :)

    Täällä myös yksi pienen lapsen ratsastava vanhempi. Raskausaikana ei tullut ratsastettua, koska oli jo yritysaikana harrastus jäissä.

    Imetysaikana tuli tehtyä se virhe, että unohdin imetysliivit lähdettyäni ratsastustunnille. Yleensä käytän absorberin melkein tukevimpia liivejä. Alushousuista ei ole ollut ongelmia. Kaikki on sellaisia mummopöksyjä. :)

    Mukavaa talvea!

    VastaaPoista

Aihetta sivuten

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...