Hevossuhteellisuus
Auto- sillä kulkee kaikki! Moni mies ymmärtää vallan hyvin, miksi on ostettava auto ja miksi auton on oltava jotain muutakin kuin neljä pyörää ja ratti. Skoda ei ole Ferrari (meillä on Skoda ja hevonen; ajanee saman asian). Puhumattakaan, että vuokra-auto olisi sama kuin oma auto. Saati sitten, että lainaat aina silloin tällöin jonkun muun autoa. Varmaa on ainoastaan se, että kaikki muu on edullisempaa kuin omistaminen. Tämän mies tietää, mutta haluaa silti ajaa omalla autolla.
Hevosenpidossa on kyse samasta ajattelumallista (näin ollen miesten tulisi ymmärtää tätä oikein hyvin). Kyllähän sitä varmaan voisi ratsastaa jonkun toisen hevosta silloin tällöin. Voisi käydä ratsastustunnilla ratsastuskoulussa kerran viikossa. Se on edullisempaa. Ei ole omistajan huolia ja murheita. Jos yksi koni ei ole pelikunnossa, tarjoaa firma toisen tilalle. Eläköön villi ja vapaa vaihtelunhalu! Seuraavalla kerralla taas uusi hepo alle ja täysin rinnoin uuteen suhteeseen!
(Hevos)irtosuhteissa voi omaa osaamattomuuttaan paeta aina uuden tuttavuuden selkään. Eka kerta on haparointia, toisen tai kolmannen kerran jälkeen voi siis todeta, että juu, tämä ei toimi. Koetetaan jotain muuta. Ei vahingossakaan kurkata (maneesin) peiliin, koska sieltä voisi paljastua karu todellisuus: olen vino ja epätasapainoinen, minulla on väärät avut. Joskus tähän tarvitaan ulkopuolisen apua: eiväthän kaikki sovi toisilleen, vaikka eivät sitä itse aina tajuakaan.
Vuokraaminen taas on eräänlaista kevytsuhteen ylläpitoa: tavallaan ollaan sitouduttu, mutta ei kuitenkaan. Jotain velvollisuuksia on, mutta loppukädessä ei vastuuta. Omistamisessa tullaan siis kasvokkain parisuhdetodellisuuden kanssa. Kun suhde on syntynyt ja kavioliitto solmittu, siinä on sitouduttu pitämään toisesta huolta. Hevoskauppoja hierova on siis toivottavasti löytänyt Sen Oikean (nyt tarkoitan hevosta). Tai ainakin juuri sillä hetkellä vähiten väärän. Hevosesta hevoseen hyppiminen tuntuu tosirakkauden löytäneestä melkein, noh... maksullisten palveluiden käyttämiseltä.
On kaikin puolin kannattavampaa yrittää saada jo hankittu hevossuhde toimimaan kuin ryhtyä vaihtamaan uuteen. Helppoa ja auvoahan se ei ole. On pidettävä mieli virkeänä ja ennen kaikkea jaksettava niin myötä- (kaatosateessa) kuin vastamäissäkin (pakkasessa ja paarmojen keskellä). Ja hevossuhteellisen on kestettävä ystävien kommentointi: "Lähtisitkö töiden jälkeen oluelle? Ei kun sähän menet taas tallille." Ennen oli aikaa ja ystäviä (tallin ulkopuolella).
Kyllä, hevosenomistaja menee tallille, koska hän katsoo, että siellä on hänen paikkansa. Ja kun hän on kerran päässytluomaan hevossuhteen, haluaa hän mieluusti pysyä hevossuhteessa jatkossakin. Ihan reboundina hevosenomistaja ei uuteen suhteeseen ryntää: hevosensa menettänyt tarvitsee suruajan (jolloin säästetään uuteen hevoseen) ja alkaa etsiä tositarkoituksella uutta kumppania. Sillä välin pidetään hauskaa niiden väärien kanssa (lainahevoset/ratsastuskoulu).
Tuttuus luo turvallisuutta. Asioita on helppo suunnitella, kun kokonaisuus on hallussa (ja kulut excelissä). Miksi siis lähteä haparoimaan satulasta toiseen, kun voi rynnätä seikkailuun omansa kanssa?
Ja kun se höriseekin tallille saapuessani niin kivasti! (Tosin aina kun menen tallille ruoka-aikaan, mutta ihan varmasti juuri minulle)
Hevosenpidossa on kyse samasta ajattelumallista (näin ollen miesten tulisi ymmärtää tätä oikein hyvin). Kyllähän sitä varmaan voisi ratsastaa jonkun toisen hevosta silloin tällöin. Voisi käydä ratsastustunnilla ratsastuskoulussa kerran viikossa. Se on edullisempaa. Ei ole omistajan huolia ja murheita. Jos yksi koni ei ole pelikunnossa, tarjoaa firma toisen tilalle. Eläköön villi ja vapaa vaihtelunhalu! Seuraavalla kerralla taas uusi hepo alle ja täysin rinnoin uuteen suhteeseen!
(Hevos)irtosuhteissa voi omaa osaamattomuuttaan paeta aina uuden tuttavuuden selkään. Eka kerta on haparointia, toisen tai kolmannen kerran jälkeen voi siis todeta, että juu, tämä ei toimi. Koetetaan jotain muuta. Ei vahingossakaan kurkata (maneesin) peiliin, koska sieltä voisi paljastua karu todellisuus: olen vino ja epätasapainoinen, minulla on väärät avut. Joskus tähän tarvitaan ulkopuolisen apua: eiväthän kaikki sovi toisilleen, vaikka eivät sitä itse aina tajuakaan.
Vuokraaminen taas on eräänlaista kevytsuhteen ylläpitoa: tavallaan ollaan sitouduttu, mutta ei kuitenkaan. Jotain velvollisuuksia on, mutta loppukädessä ei vastuuta. Omistamisessa tullaan siis kasvokkain parisuhdetodellisuuden kanssa. Kun suhde on syntynyt ja kavioliitto solmittu, siinä on sitouduttu pitämään toisesta huolta. Hevoskauppoja hierova on siis toivottavasti löytänyt Sen Oikean (nyt tarkoitan hevosta). Tai ainakin juuri sillä hetkellä vähiten väärän. Hevosesta hevoseen hyppiminen tuntuu tosirakkauden löytäneestä melkein, noh... maksullisten palveluiden käyttämiseltä.
On kaikin puolin kannattavampaa yrittää saada jo hankittu hevossuhde toimimaan kuin ryhtyä vaihtamaan uuteen. Helppoa ja auvoahan se ei ole. On pidettävä mieli virkeänä ja ennen kaikkea jaksettava niin myötä- (kaatosateessa) kuin vastamäissäkin (pakkasessa ja paarmojen keskellä). Ja hevossuhteellisen on kestettävä ystävien kommentointi: "Lähtisitkö töiden jälkeen oluelle? Ei kun sähän menet taas tallille." Ennen oli aikaa ja ystäviä (tallin ulkopuolella).
Kyllä, hevosenomistaja menee tallille, koska hän katsoo, että siellä on hänen paikkansa. Ja kun hän on kerran päässytluomaan hevossuhteen, haluaa hän mieluusti pysyä hevossuhteessa jatkossakin. Ihan reboundina hevosenomistaja ei uuteen suhteeseen ryntää: hevosensa menettänyt tarvitsee suruajan (jolloin säästetään uuteen hevoseen) ja alkaa etsiä tositarkoituksella uutta kumppania. Sillä välin pidetään hauskaa niiden väärien kanssa (lainahevoset/ratsastuskoulu).
Tuttuus luo turvallisuutta. Asioita on helppo suunnitella, kun kokonaisuus on hallussa (ja kulut excelissä). Miksi siis lähteä haparoimaan satulasta toiseen, kun voi rynnätä seikkailuun omansa kanssa?
Ja kun se höriseekin tallille saapuessani niin kivasti! (Tosin aina kun menen tallille ruoka-aikaan, mutta ihan varmasti juuri minulle)
Kiitos taas illan hihityksestä! Itse ajattelin joskus, että ratsastuskoulun vaihdokit toimii juuri tuossa "jalka pipi ei voi liikuttaa" mutta se maailma unohtuu niin nopeasti (ja takaisin on turha katsella..) ;-)
VastaaPoista