Tammamainen tamma
Seuraavaksi luvassa tarkkaakin tarkempi luonneanalyysi kopukasta, jossa suurin osa ihmisistä ei näe mitään erikoista. Mutta tottahan toki jokainen näkee omassaan sellaista, mitä muut eivät.
Olen aina sanonut, että Tintin kanssa pitää aina huomioida, millä kaviolla se on aamulla noussut. Yksikään päivä kun ei ole ihan samanlainen. Ne, jotka arastelevat hevosia, tutustuvat Tinttiin parhaiten silloin, kun se on valmiiksi satuloitu ja suitsittu. Eli töissä. Boksissa se voi olla hiukan, sanoisinko luotaantyöntävä. Sille ei ole ihan sama, kuka sen kanssa puuhastelee. Ensin pitää tutustua.
Yleensä Tintti louskuttelee hampaitaan, kun sitä harjaa. Luulen, että sitä saattaa kutittaa, sillä jos joka toisen vedon tekee piikkisualla, louskuttelu vähenee valtavasti. Mutta ei tämä päde joka päivä. Kumisualla rapsuttelusta se itää. Tintillä on myös tapana näyttää itse, mistä kohtaa se haluaa tulla rapsutetuksi. Se onnistuu taipumaan hyvinkin kekseliäisiin asentoihin näyttäessään näitä paikkoja hampaillaan. Joskus se yrittää vain huitaista hampailla "vähän sinne päin". Jos en suostu ymmärtämään vinkkiä, se kyllä pian näyttää oikean kohdan. Joskus olen tosin ollut havaitsevinani sillä silloin melkoisen turhautuneen "senkin idiootti"-ilmeen. Suosikkipaikkoja on kyljet ihan takajalkojen kohdalta sekä kaula, jota se ei voi itse hampaillaan rapsuttaa.
Myös korvien rapsuttelu ja nyhtäminen on neidin mieleen. Ketterästi se myös hinkuttaa korviaan takakavioillaan kuin koira. Jos se vaivautuu vain yhteen huitaisuun, se on tulkittavissa kehotukseksi: voisitko sinä... Kun oikea paikka rapsutuspaikka on löytynyt, Tintti ojentelee päätään kohti kattoa ja yrittää joskus myös hoitaa takaisin. Sillä tuntuu muutenkin olevan miljoona erilaista ilmettä. Ylläoleva laidunkuva on melko tyypillinen "mitä nyt tapahtuu?"- ilme.
Kolmas mistä Tintti on pitää, on sen tissien putsaaminen mudasta; sinne kun kertyy rapaa ja likaa koko ajan. Kun ensimmäisen kerran onnistuin sen tekemään, Tintti pyysi sitä seuraavana päivänä takajalat levällään, mikä tuntui hiukan häämentävältä. Miksi siihen sitten meni niin kauan, että onnistuin? Tässä pätee sama kuin missä tahansa Tintin kanssa toimiessa: jos arastelet yhtään, sitä alkaa jännittää ja sitten se louskuttelee hampaitaan ja pyörii yhä enemmän. Mutta se ei pure eikä potki. Tai kai se voi senkin tehdä. Onhan se hevonen.
Tintti oli tavatessamme todella arka päästään, mutta on vuosien saatossa tässäkin muuttunut. Se ei edelleenkään ole mitenkään syliin tulossa vaan pitää harkitun etäisyyden. Sen kaulaan on turha ripustautua roikkumaan- se nimittäin perääntyy toisaalle. Mikäli minä harjaan sitä ja boksin ovelle tulee joku juttelemaan, se louskuttelee hampaitaan. Mikäli sitä harjaa joku muu ja minä olen boksin ulkopuolella, se sen sijaan ei louskuttele. Tämä lienee tammamaista reviirikäytöstä.
Ruoka-aikaan Tintti on äänekäs. Tarjoilu on yleensä sen mielestä liian hidasta. Ruoan tulon kestäessä se saattaa kääntyä diivamaisesti ympäri karsinassaan, ja hörisee ruokaansa ikään kuin olkansa yli. Aamuisin se aloittaa pitkällisen juomasession juuri sillä hetkellä, kun sitä oltaisiin viemässä ulos. Karsinan seinien potkiminen syömisen aikana on viimeisen puolen vuoden aikana ratkaisevasti vähentynyt. Ennen se piti aikamoista mekkalaa!
Joinain päivinä sitä ei huvita tehdä mitään ja toisina se liikkuisi kuin aropupu. Joskus se tahtoo innokkaanan näyttää pienimmistäkin liikkeistä kaiken mitä se osaa ja joskus ratsastaminen on kuin kivirekeä vetäisi. Sanoisin silti, että parasta on pitää Tintti tyytyväisenä ja sen mieli virkeänä: jos se pääsee tylsistymään, se on tosi mahdotonta seuraa.
Kiiman Tintti näyttää selvästi ja on silloin hyvin paljon miellyttävämpi, taipuisampi ja seurallisempi kuin muulloin: ja miksei olisi; kuka nyt hankalan tyypin haluaisi! Mutta mikäli jatkuvaa pissailua (vaikka keskelle tallin lattiaa tai pihaa) ei lasketa, niin Tintti on tosi miellyttävä ratsastaa silloin.
Yleensä tammamaisuuden mahdolliset huonot piirteet katoavat Tintistä ratsastettaessa, sillä se on työteliäs kiltti tyttö, joka yrittää miellyttää, tehdä oikein ja kaipaa kiitosta. Sitä sille onkin hyvä antaa. Tintti on kaiken lisäksi rohkeaa ja miellyttävää seuraa muille. Ja minun mielestäni tietenkin aivan toppen!
Olen aina sanonut, että Tintin kanssa pitää aina huomioida, millä kaviolla se on aamulla noussut. Yksikään päivä kun ei ole ihan samanlainen. Ne, jotka arastelevat hevosia, tutustuvat Tinttiin parhaiten silloin, kun se on valmiiksi satuloitu ja suitsittu. Eli töissä. Boksissa se voi olla hiukan, sanoisinko luotaantyöntävä. Sille ei ole ihan sama, kuka sen kanssa puuhastelee. Ensin pitää tutustua.
Yleensä Tintti louskuttelee hampaitaan, kun sitä harjaa. Luulen, että sitä saattaa kutittaa, sillä jos joka toisen vedon tekee piikkisualla, louskuttelu vähenee valtavasti. Mutta ei tämä päde joka päivä. Kumisualla rapsuttelusta se itää. Tintillä on myös tapana näyttää itse, mistä kohtaa se haluaa tulla rapsutetuksi. Se onnistuu taipumaan hyvinkin kekseliäisiin asentoihin näyttäessään näitä paikkoja hampaillaan. Joskus se yrittää vain huitaista hampailla "vähän sinne päin". Jos en suostu ymmärtämään vinkkiä, se kyllä pian näyttää oikean kohdan. Joskus olen tosin ollut havaitsevinani sillä silloin melkoisen turhautuneen "senkin idiootti"-ilmeen. Suosikkipaikkoja on kyljet ihan takajalkojen kohdalta sekä kaula, jota se ei voi itse hampaillaan rapsuttaa.
Myös korvien rapsuttelu ja nyhtäminen on neidin mieleen. Ketterästi se myös hinkuttaa korviaan takakavioillaan kuin koira. Jos se vaivautuu vain yhteen huitaisuun, se on tulkittavissa kehotukseksi: voisitko sinä... Kun oikea paikka rapsutuspaikka on löytynyt, Tintti ojentelee päätään kohti kattoa ja yrittää joskus myös hoitaa takaisin. Sillä tuntuu muutenkin olevan miljoona erilaista ilmettä. Ylläoleva laidunkuva on melko tyypillinen "mitä nyt tapahtuu?"- ilme.
Kolmas mistä Tintti on pitää, on sen tissien putsaaminen mudasta; sinne kun kertyy rapaa ja likaa koko ajan. Kun ensimmäisen kerran onnistuin sen tekemään, Tintti pyysi sitä seuraavana päivänä takajalat levällään, mikä tuntui hiukan häämentävältä. Miksi siihen sitten meni niin kauan, että onnistuin? Tässä pätee sama kuin missä tahansa Tintin kanssa toimiessa: jos arastelet yhtään, sitä alkaa jännittää ja sitten se louskuttelee hampaitaan ja pyörii yhä enemmän. Mutta se ei pure eikä potki. Tai kai se voi senkin tehdä. Onhan se hevonen.
Tintti oli tavatessamme todella arka päästään, mutta on vuosien saatossa tässäkin muuttunut. Se ei edelleenkään ole mitenkään syliin tulossa vaan pitää harkitun etäisyyden. Sen kaulaan on turha ripustautua roikkumaan- se nimittäin perääntyy toisaalle. Mikäli minä harjaan sitä ja boksin ovelle tulee joku juttelemaan, se louskuttelee hampaitaan. Mikäli sitä harjaa joku muu ja minä olen boksin ulkopuolella, se sen sijaan ei louskuttele. Tämä lienee tammamaista reviirikäytöstä.
Ruoka-aikaan Tintti on äänekäs. Tarjoilu on yleensä sen mielestä liian hidasta. Ruoan tulon kestäessä se saattaa kääntyä diivamaisesti ympäri karsinassaan, ja hörisee ruokaansa ikään kuin olkansa yli. Aamuisin se aloittaa pitkällisen juomasession juuri sillä hetkellä, kun sitä oltaisiin viemässä ulos. Karsinan seinien potkiminen syömisen aikana on viimeisen puolen vuoden aikana ratkaisevasti vähentynyt. Ennen se piti aikamoista mekkalaa!
Joinain päivinä sitä ei huvita tehdä mitään ja toisina se liikkuisi kuin aropupu. Joskus se tahtoo innokkaanan näyttää pienimmistäkin liikkeistä kaiken mitä se osaa ja joskus ratsastaminen on kuin kivirekeä vetäisi. Sanoisin silti, että parasta on pitää Tintti tyytyväisenä ja sen mieli virkeänä: jos se pääsee tylsistymään, se on tosi mahdotonta seuraa.
Kiiman Tintti näyttää selvästi ja on silloin hyvin paljon miellyttävämpi, taipuisampi ja seurallisempi kuin muulloin: ja miksei olisi; kuka nyt hankalan tyypin haluaisi! Mutta mikäli jatkuvaa pissailua (vaikka keskelle tallin lattiaa tai pihaa) ei lasketa, niin Tintti on tosi miellyttävä ratsastaa silloin.
Yleensä tammamaisuuden mahdolliset huonot piirteet katoavat Tintistä ratsastettaessa, sillä se on työteliäs kiltti tyttö, joka yrittää miellyttää, tehdä oikein ja kaipaa kiitosta. Sitä sille onkin hyvä antaa. Tintti on kaiken lisäksi rohkeaa ja miellyttävää seuraa muille. Ja minun mielestäni tietenkin aivan toppen!
Tytöt laitumella Gumbölessä kesällä 2009. Tintti vasemmalla.
Ikä tosin tekee tässäkin tehtävänsä. Tintti on vuosien mittään alkanut enemmän ja enemmän tulla syliin. Se tosin riippuu edelleen sen kiiman vaiheesta. Ja vuodenajastakin.
VastaaPoista